sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Pieniä ompeluita

Eka ompeluni tänään oli tavallinen kangaskassi. Materiaalina oli noin 10 vuotta sitten saamani enstex-kankainen talkooliivi.



Toinen pieni ompelutyö oli Jaakon neuleen kainalon parsinta kokoon. Siitä ei tietenkään ole kuvaa...

Kolmas työ oli pari vuotta sitten tekemäni tunikan kiinnityksen vaihtaminen vetoketjusta nappiin. En missään vaiheessa oikein ollut tyytyväinen vetoketjuun, ja siksi tunika jäikin käyttämättä. Kokeilin vetäistä tunikan vetoketjun kiinni ollessa päälle ja hyvinhän se päälle meni. Jätin kuitenkin yläosaan pienen halkion.

Tunika ennen

Tunika jälkeen
 Aamulla tein myös eilen aloittamani sytykeruusut valmiiksi. Monissa blogeissa näyttäisi moni tekevän sytykeruusut upottamalla ne  yläreunasta steariinisulaan. Itse teen homman toisinpäin eli kaadan ruusun sisään ja päälle steariinia, pariinkin otteeseen.

Työ vie voimia. Erityisesti rassaa se, että päivät ovat rasittavuudeltaan todella erilaisia. Maanantaina ja tiistaina tunnit alkavat aikaisinkaan klo 11 (koko kevään ajan...), mutta loppuviikosta on kaksi 8.00 alkavaa päivää, jotka myös kestävät iltapäivällä pisimpään. Ja torstaisin on opettajankokousta joka ikinen viikko klo 19 (tai useimmiten hiukan yli) asti. Ja tokikin teen lisäksi maanantai- ja tiistaiaamuisin tuntisuunnitelmia, kokeenkorjauksia, lausuntoja ym. oheishommia. Tietysti joku voisi ajatella, että turha valittaa, mutta minulle selkeä rytmi päivissä olisi tärkeää. Joka kevät viimeisen neljän vuoden ajan olen yrittänyt ajatella positiivisesti, että kyllä seuraavaksi vuodeksi saadaan parempi lukujärjestys. Valitettavasti viime vuodet ovat olleet kuitenkin yhtä alamäkeä sen suhteen. Nyt on onneksi lukujärjestyksen tekijä vaihtunut, joten voi hyvällä syyllä odotella muutosta positiiviseen suuntaan.

Käsityöt ovat todella tärkeä henkireikä. Opetustyössä toki näkee työnsä tuloksia, mutta ei niin konkreettisesti kuin käsitöitä tehdessä. Käsitöitä tehdessä myös ehtii ajatella ihan rauhassa asioita, toisin kuin työpäivän lomassa, kun koko ajan miettii mitä seuraavaksi on sanomassa ja tekemässä sekä vastailee oppilaiden kysymyksiin. Nuorempana moni ihminen ehdotti mulle kotitalous- tai käsityöopettajaksi ryhtymistä, mutta valitsin kuitenkin matemaattiset aineet, jotka nekin olivat jo aikanaan minulle innostavia ja kiinnostavia. Niissäkin voi aina sopivan tilanteen tullen yhdistää erilaisia kädentöitä (mm. saippuan valmistus, paperin teko jne...).

Tällaisista mietteistä,

Saara

lauantai 21. tammikuuta 2012

Kangasostoksia

Työpäiviin osuu toisinaan pitkiä hyppytunteja, jolloin ehtii käydä asioilla. Liityin tällä viikolla Facebookissa Ompeluelämää-ryhmään, missä vastaan tuli Tesomalla sijaitseva loistava trikookauppa Triteks. Viime viikonloppuna ompelin ison osan jäljellä olleista trikoista, joten trikootäydennys oli tarpeen. Eilen ajelin sitten kesken päivän toiselle puolelle Tamperetta Triteksiin. Ja kyllähän sieltä sitten sitä täydennystä löytyi... Jälkeen päin tutkailin ostoksiani ja kangasta kertyi 6,5 kg ja melkein 20 metriä! Tällä kertaa pääosa kankaista oli kuviollisia ja melko tummasävytteisiä. Johtuu varmaan siitä, että kotona on jäljellä kirkkaamman värisiä kankaita.

Kuviolliset kankaat
Yksiväriset kankaat
 Selailin muistivihkoani ja sain todeta, että viime vuonna en käynyt kertaakaan Triteksissä. Edellinen kerta oli Marjan ja Riinan kanssa kesällä 2010. Kilohinnat ovat nousseet maltillisesti. Aikaisemmat hinnat olivat kuviolliset 12 e/kg, yksiväriset 8 e/kg, kuviolliset II-laatu 6 e/kg ja yksiväriset II-laatu 4 e/kg. Nyt hinnat olivat kuviolliset 14 e/kg, yksiväriset 10 e/kg, kuviolliset II-laatu 7 e/kg ja yksiväriset II-laatu 5 e/kg. Kyllä tuolta kivoja kankaita edullisesti saa.

Triteksin jälkeen kurvasin Pispalan valtatielle Ompelukonekeskus Koivun Ompelijanmaailmaan. Sieltä mukaan tarttui vain saumurilankoja ja kuminauhaa. Alkoi tulla jo kiire töihin. Kauppias on kovin puhelias ja erehdyin kyselemään kirjontaohjelmistoista... No, ajoissa ehdin silti perille, vaikka tovi menikin.

Alkuviikosta valmistui pari viime viikonloppuna aloitettua trikoopaitaa. Vaaleansinisen paidan kangas oli ilmeisesti viskoosia, koska se tarttui kuiviin sormenpäihin välillä ikävästi. Molemmissa paidoissa oli kaavana Ottobren 303.



Tässä on mietinnässä jo seuraavat ompelut. Uusimmassa Ottobre Womanissa oli pari kivaa mallia, joita voisi vaikka kokeilla.

Lauantaimietteissä, Saara

maanantai 16. tammikuuta 2012

Sukkia ja paitoja

Aikaisemmista neule- ja virkkuutöistä on jäänyt lankoja pieniä määriä. Niistä aloin joululomalla neuloa sukkia sukulaislapsille. Heille  kun ei kukaan mukaan sukulainen sukkia neulo ja olen sopivasti tässä viime aikoina siihen innostunut.


Ensin syntyi perheen isosiskolle vasemmanpuoleiset sukat Lankamaailman Raggegarnista (aika karkean oloista lankaa, muuten) ja valkoisesta 7 veljeksestä. Sitten jatkoin Kärkkäisen Laurin villalangalla, 7 veljeksen yksivärisellä ja Raita-langalla raidalliset sukat perheen pikkusiskolle. Langanjämät loppui tietysti kesken ja jouduin lopussa vähän sovittelemaan. Nyt on puikoilla jo hyvin aloitettuna perheen pikkuveljelle sukat.

Eilen sain takaisin ompeluinnostuksen ja aloin ommella pois varastoista trikoojämiä ja ihan aloittamattomiakin trikoopakkoja. Leikkelin 4 pitkähihaista trikoopaitaa ja 5 bokserit eilen. Ehdin ommella vasta puolet, koska tuli vastaan lankojen värinvaihto saumuriin ja peitetikkikoneeseen. Kaavana käytin paidoissa Ottobren 303 kaavaa, joka ilmeisesti on aika sama kuin itse lehdessä joskus julkaistu "Slimfit"-paita.
Punainen trikoo on ollut ainakin 10 vuotta odottamassa käyttöä. On todella joustavaa kangasta!
Raitakangas on ostettu vuosi tai pari sitten Triteksistä. Nyt voisi taas olla ajankohtaista suunnata sinne. Toivottavasti kauppa edelleen on voimissaan!


Punaisesta kankaasta tein muuten silloin 10 vuotta sitten ranglanhihaisen paidan, joka vieläkin on käytössä kotipaitana. On pysynyt kyllä yllättävän hyvänä, vaikka paljon olen sitä käyttänytkin!

Vanhaan blogiin taisin lyhyesti esitellä ompelukalustoani, mutta tänne hän voisi laittaa myös mukavasti välisivuksi esittelyt. Täytyypä yrittää nyt saada se aikaiseksi...

Saara

lauantai 7. tammikuuta 2012

Keskeneräisistä valmista

Eilen sain askarteluhuoneen seinälle uudella tavalla vanhat vitriinikaapit. (Täytyy vielä huomautta jälkikäteen, että Jaakko ne mulle ystävällisesti asensi, en voi ottaa kunniaa itselleni.) Jouduin siinä samalla siivoamaan koko ompelupöydän. Olipa ihanaa sitten askarrella ja ommella puhtaalla ja tilavalla pöydällä, jollaista ei pitkiin aikoihin ole näkynytkään. Kaappien alle sijoitettiin viime aikoina WC:ssä ollut puinen lokerikko. Se on aikanaa Ikeasta ostettu Förhöja, joka on aikaisemmin myös keittiössä sijainnut, mutta päätyi nyt lopultakin ihan kunnolla käyttöön. Tuonne on mukava sujauttaa kaikkia pieniä tarvikkeita.


Edellisen kirjoituksen salaperäinen kuva liittyi uudistusprojektiin, jossa maalasin ja päälystin kankaalla vanhan ilmoitustaulun. Aika helppo homma, kun vaan sai ryhdytyksi siihen. Ilmoitustaulu tuli ompelupöydän päälle seinälle.

Ennen:
Jälkeen:
Kaapissa on valitettavan täynnä keskeneräisiä töitä sisällään pitävä laatikko. Sieltä nappasin pari vuotta sitten kesken jääneen Jaakon kansionpäällisen. Syy keskenjäämiseen oli kirjontakuvioiden suunnittelu, jota ei vaan millään  saatu mieleiseksi. Nyt päädyin yksinkertaiseen vaihtoehtoon: kanteen tuli vain yksinkertainen teksti.





Lopputulos oli ihan siisti farkkulook.

Sisäkannessa on pieni tasku kynille.

Toisena keskeneräisenä valmistui koirallemme Rasselille kirjottu huivi. Kirjonta on tehty parisen vuotta sitten. Nyt tuli aika nopeasti päärmättyä reunat ja ommeltua silkkinauha yläreunaan. Teksti kuuluu: "Vähäks mä oon söpö!"


Uutta laminointikonetta kokeilin eilen, myöskin pöydältä löytyneitä tarvikkeita hyödyntäen. Leikkelin vanhoista seinäkalentereista A5-kokoisia kuvapaloja, jotka laminoin. Muutamista tein jo vihkoja Bind-it-allilla, osa jäi varastoon odottelemaan. Kuvien ylijäämäpalasista tuli laminoituja kirjanmerkkejä, joita voi hyvin vaikka kirjeessä lähettää pikkulahjoina.


Loppiainen meni jo, joten edessä on joulukoristeiden poiskerääminen. Ulkovalot saavat vielä jäädä, mutta muuten taidetaan siirtyä tavalliseen sisustukseen vähitellen.

Saara

torstai 5. tammikuuta 2012

Loman loppupuolella

Loma tekee aina hyvää. Valitettavasti se alkaa tällä kertaa olla jo loppupuolellaan. Tänään oli varsinaisesti loman viimeinen päivä, vaikkakin ennen töihin menoa on vielä loppiaisella pidennetty viikonloppu edessä.

Tänään oli ohjelmassa Jaakon työkaverin ja myös oman nypläyskaverini Kaisan väitöstilaisuus. Hyvin oli mielenkiintoinen aihe, ioniliikkuvuusspektroskopia. (Yksinkertaisesti sanottuna kyseessä oli eräs menetelmä tunnistaa ilmassa olevia kaasuja.) Suurelle osalle se tietysti on ihan hepreaa, mutta itsekin samoja asioita opiskelleena kuuntelin kyllä mielelläni Kaisan väittelyä. Vähän tuli itsellekin mieleen, että olisiko silti pitänyt opettajan hommien sijaan lähteä tekemään jatko-opintoja. Tänä vuonna on edessä monta opiskelukaverieni väitöstä...

Ennen väitöstilaisuutta poikkesin Lidlissä, koska meinoslehtisen mukaan sinne oli tänään tulossa laminointikoneita ja muita konttoritarvikkeita. Laminointikone ja paperileikkuri ovat olleet ostoslistalla jo jonkin aikaa ja nyt vihdoin sain itseasiassa molemmat. Mukana tullut paperileikkuri tosin leikkaa maksimissaan 3 paperia kerralla, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Laminointikoneen lisäksi Lidlistä lähti mukaan kartonkia, kirjekuoria, laminointitaskuja ja näppäriä muistilappuja, joita voi pitää kansiossa mukana.

Väitöstilaisuuden jälkeen kävin Kalevan Prismassa, mistä löytyi nätti postilokerikko (-50% joulutuotteista!) ja Ihanat itsetehdyt laukut -kirja.
 

Mulla on käynnissä askarteluhuoneen järjestely, mistä johtuen yritän tehdä kaikenlaisia vastaantulevia keskeneräisiä töitä valmiiksi. Eilen nappasin pöydältä hellehatun kuvun, joka menetti pesussa lierinsä. (Lierin ja kuvun välissä oli ollut paperinarukudelmaa, joka ei vettä kestä.) Ompelin hattuun uuden lierin. Hattu päätynee 6-vuotiaalle kummitytölle.


Askarteluhuonetta siivotessa löytyi eräs muukin projekti, joka ei oikeastaan alunperin ollut projekti, mutta siitä sellaisen tein. En vielä kerro, mistä on kyse, että seuraavassa arvoituksellinen kuva projektiin liittyen... Tarkkasilmäinen huomaa, että fysiikan lait ovat edelleen voimassa, vaikka muutakin voisi ensisilmäyksellä epäillä. (Ja kuvassa näkyy meidän "tyylikkäät" alkuperäiset pesuhuoneen laatat, joista toivonmukaan, jossain vaiheessa päästään eroon...)


Meillä on täällä kotona tyttöjen ilta, kun Jaakko on Kaisan väitösjuhlassa. Yleensä työkavereille annetut kutsut väitösjuhliin on ilman seuralaista, joten minä jäin kotiin. Mukavasti se aika tässä silti on kulunut!

Leppoisaa loppiaista!

Saara

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Neliöitä


Nyt se on valmis! Koko syksyn tein neliöitä ja liitin niitä yhteen. Päätin vuodenvaihteessa, että tämä saa nyt olla vuoden 2012 ensimmäinen valmistuva työ. Muuten en ehkä olisi jaksanut kaikkia langanpäitä päätellä näin nopealla aikataululla.

Virkkasin neliöiden ympärille kiinteillä silmukoilla kerroksen ja sen jälkeen aina edellisiin ruutuihin yhteen piilosilmukoilla.


Vihreä reunus oli ihan hyvä valinta (toinen vaihtoehto olisi ollut tumma pinkki), raikasti hiukan tummien ruutujen synkkyyttä.

Saa nähdä, jatkanko tässä lomalla vielä kankaasta tekemäni tilkkupeiton tikkauksen loppuun. Tulee tosi hyvä mieli, kun saa keskeneräisiä töitä valmiiksi!

Kävin tänään kampaajalla. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa. Kampaaja leikkasi silloin mulle liian paksut etuhiukset, mitä sitten olen joutunut korjailemaan jokusen hetken ja ottamaan osan pinnillä sivuun. Nyt vaihtui kampaaja suoraan toiseen. Täytyy sanoa, että olen tyytyväinen nykyiseen, joka selkeästikin oli kokenut ja ymmärsi mun toiveet ja hiusten erityislaatuisuuden (paksuus ja pyörteet ym...). Hiuksista lähti mittaa aika lailla, nyt ei ponnarille enää saa, mutta raikasti kyllä kummasti ulkonäköä.

T. Saara

maanantai 2. tammikuuta 2012

Muffinssia ja ketsuppia

...tosin ei kuitenkaan yhdessä tarjoiltuna!

Rouviintuneiden pikkujouluja vietettiin tänä vuonna vasta uudenvuoden  aaton aattona. Lupauduin leipomaan jotain suolaista. Siitä pääsi helpolla, kun otti avuksi Sunnuntain valmiin muffinssisekoituksen.
Valmiin muffinssiseoksen lisäksi laitoin taikinaan pari desiä kypsää jauhelihaa ja paistettua sipulia sekä juustoraastetta. Hyviä tuli! Tällaisia valmispusseja voin joskus toistekin käyttää.

Saimme laatikollisen tomaatteja (keskellä talvea vähän harvineisempaa...), jotka olivat todella kypsiä. Niin suurta määrää tomaatteja ei hetkessä syö, joten päätin tehdä niistä ketsuppia. Iso homma siinä oli, enkä tiedä oliko lopputulos sen arvoinen, mutta tulipahan silti kokeiltua. Tomaatteja oli pilkkomisen jälkeen reilut kolme kiloa.
Tomaatit kattilassa pehmenemässä. Pippurit on laitettu kankaan sisään.

Soseutuksen jälkeen sose siivilöitiin, mikä olikin yllättävän hankala homma. Terässiivilän läpi ei meinannut sose kulkea riittävän hyvin ja muoviläviköstä tuli liikaa siemeniä läpi. Lopulta päädyin vetämään soseen läpi perunamuusimyllystä, johon laitoin kaikista pieninsilmäisen levyn.


 Siivilöinnin jälkeen tomaatteihin lisättiin siirappia ja etikkaa. Tämän jälkeen ketsuppia keitettiin kasaan parin tunnin ajan. Alkuun seos oli tosi ohutta, mutta kyllä se sitten ajan kanssa alkoi paksuuntua. Lopputuloksesta ei tullut kuvaa, mutta kyllä siitä aikalailla tavallisen ketsupin paksuista tuli. Maku oli vähän liiankin etikkainen, joten saa nähdä tuleeko käytettyä.

Tässä olikin varsinaisesti ensimmäinen blogikirjoitukseni tähän uuteen blogiin. Hiljalleen olen siirtymässä tänne Bloggerin puolelle vuodatuksesta parempien ominaisuuksien perässä.

Tervetuloa!

Saara